Taideseuran jäsenten omat näyttelyt vuonna 2023
Marraskuu - Tanja Nisu
Tekstit ja kuvat Vanhamäen Facebook-sivuilta.
Väri ja viiva - Taisto Balk
”Ruovikkorantoja kiertäessäni, vuodenaikojen vaihteluissa, niiden viivoihin perustuva luonne näyttäytyy aina erilaisena. Langanohuisista, graafisista viivayksilöistä jykevämpiin, esimerkiksi lumen pehmentämiin, maalauksellisiin näkymiin”.
Kuvien kautta yritän osoittaa kiitollisuutta luonnolle, joka tarjoilee ehtymättömiä elämyksiä, kauneutta ja herkkyyttä, jos noita ilmaisuja tohtii nykyisessä maailmassa käyttää”.
Mervi Korhosen vilkas näyttelyvuosi
Viime vuoden (2022) tavoin seuramme jäsen Mervi Korhonen on kuluvana vuotenakin osallistunut lukuisiin näyttelyihin maamme rajojen sisäpuolella:
Tammikuussa 16.-29.1.2023 valtakunnallinen jyrytetty ”Eläimellistä” -akvarellinäyttely Akvart-galleriassa Helsingissä, missä Merviltä oli esillä yksi työ.
Toukokuussa 6.-31.5.2023 Mervi osallistui La Fiaba -gallerian yhteisnäyttelyyn (kauppakeskus Tawast, Jyväskyässä). Esillä oli yhdeksän maalausta, ja lisäksi myynnissä oli taidekortteja ja -printtejä hänen teoksistaan.
Kesäkuussa avautui Pohjois-Savon kuvataideseurojen yhteisnäyttely Lapinlahdella, jossa Mervi Korhonen oli mukana kolmella teoksella. Näyttely oli avoinna 15.6.-5.8.2023.
Suomen Taiteilijat ry:n teemanäyttely ”Taiteilijan vapaus” järjestettiin Kuusamossa 3.7.-18.8.2023. Mervi sai näyttelyyn kolme teosta. ”Pääsin jäseneksi yhdistykseen tänä vuonna, ja kyseinen näyttely oli yhdistyksen ensimmäinen näyttely, missä olin mukana”.
Luonnollisesti Suonenjoen taideseuran vuosinäyttelyssä Mervi oli mukana yhdellä teoksella, joka löysi uuden kodin Suonenjoelta.
Suomen akvarellitaiteen yhdistyksen vuosinäyttely oli 27.7.–13.8.2023 Helsingissä Kaapelitehtaalla. Olin mukana yhdellä teoksella ja ehdin käymään myös näyttelyn avajaisissa.
Mervi Korhosen teoksia esillä Rajakatu 4:n ikkunassa
SuTaSen ikkunagallerian viimeinen näyttely – vuonna 2023 – oli esillä yllä mainitussa osoitteessa. Akvarellejaan ripusti kuopiolainen Mervi Korhonen. Ja kuten asiaan liittyy, Mervin teoksia on tästä lähtien näkyvillä myös seuran verkkogalleriassa.
”Taiteilijana olen pääosin itseoppinut, joskin olen suorittanut aikuisten kuvataiteen perusopinnot Kuopion kansalaisopistossa 1990-luvun loppupuolella ja käynyt lukuisia kursseja eri tekniikoista. Ajattelen taiteen ikuisena, mielenkiintoisena oppiretkenä, jossa voi haastaa itseään aina uudestaan ja uudestaan, eikä koskaan tule täysin valmiiksi taiteilijaksi”.
Teokset olivat esillä vuoden loppuun.
Mervi Korhosen verkkogalleriaan – taideseuran galleriaan – pääset tästä linkistä.
Markku Rantalaisen teoksia kellarikalleriassa 23.8. - 15.9. 2023
1980-luvun alkupuolella öljyvärimaalausharrastuksen aloittanut Rantalainen levitti näyttelytilan seinustoille ja lattialle yli 250 teosta, joista yhdessä Mauri Korhosen kanssa puristi esille noin 100 teoksen kokonaisuuden. Lisäksi epämääräinen joukko teoksia on ripustettu Kellarikallerian uuteen, taidevuokraamoksi vihittävään tilaan.
Teknisesti ottaen näyttelyssä on pääasiallisesti öljyvärimaalauksia ja muutama teos on tehty kollaasitekniikalla. Markku tunnetaan tarkoista luontoa esittävistä maalauksistaan, mutta myös lähes abstraktia ekspressionismia henkivät tyrsky- ja myrskymaalaukset ovat luonteenomaisia hänen tuotannossaan. Toki perinteiset maisemat kuuluvat myös mestarin repertuaariin.
Vanhin teoksista on vuodelta 1983 ja nuorimmat tältä kuluvalta vuodelta. Paikallislehti Sisä-Savon mukaan Rantalainen tekee taidetta silloin kun haluaa – mikään pakko ei ole maalata. ”Maisemat, mitä maalaan, ovat ihan mielikuvitusta. Linnuissa ja metsäneläimissä käytän yleensä kuvia malleina.
Omintakeisinta tuotantoa edustaa luonnonpuulankuille ja käytöstä poistetuille puuosille, kuten kangaspuille ja naulakoille, tehdyt eläin- tai kasviaiheiset maalaukset.
Markku on osallistunut aktiivisesti SuTaSen vuosittaisiin näyttelyihin. ”Näitä yksityisnäyttelyitäkin olen pitänyt”. Öljyvärin lisäksi hän on myöhemmin maalannut myös akvarelleja ja tehnyt hauskoja teoksia metallista, lasista ja kierrätysmateriaaleista.
Markku on osallistunut aktiivisesti SuTaSen vuosittaisiin näyttelyihin. ”Näitä yksityisnäyttelyitäkin olen pitänyt”. Öljyvärin lisäksi hän on myöhemmin maalannut myös akvarelleja ja tehnyt hauskoja teoksia metallista, lasista ja kierrätysmateriaaleista.
Mari Arvisen seinämaalausreliefi julkistettiin Riistaveden yhtenäiskoululla
Taiteilija Mari Arvisen upea taideteos Kartta, väylä, matka, turva, reitti, tie, suunta. Luottamus. Pesäkolo. Hyvä olo, julkistettiin Riistaveden yhtenäiskoululla elokuussa 2023. Tilaajana oli Kuopion kaupunki ja se toteutettiin prosenttiperiaatteella. Teos muodostuu kahdesta kokonaisuudesta, jakautuen yläkertaan ja alakertaan, yhdistäen nämä tilat toisiinsa. Teos toimii monesta suunnasta katsottuna, myös yläkerran ikkunoiden kautta.
Teosta toteutettu raadin toiveiden pohjalta. Raadissa oli mukana myös lapsia. Ainoastaan yhtä toivetta Mari Arvinen hieman tulkitsi:
”Oppilasraadissa joku toivoi, että teoksessa ei ole eläimiä. En siis lähtenyt tekemään realistisia eläimiä. Tein abstrahoituja piilokuvia, joista saattaa löytää eläimiä ajatellen että toive kumpusi siitä, että pääosana ei kuitenkaan olisi realistiset eläimet. No, rytmin ja tarinallisuuden vuoksi sorruin kyllä myös muutamaan oravaan. Raadin toiveissa oli myös että teoksessa ikäänkuin ulkotila tulee sisätiloihin. Oli myös toivetta orgaanisista muodoista ja tarinallisuudesta.
”Nämä kaikki olivat siis mielessäni kun aloin teosta suunnittelemaan.”
Teoksen inspiraationa on luonto, mielikuvitus, luovuus ja värkkäily. Teos on valmistettu luonnon materiaaleista täysin käsityönä. Teoksen valmistamiseen on mennyt satoja tunteja. Taiteilija on itse toteuttanut kaikki valmistuksen vaiheet ja kehottaa näin esimerkilläänkin kaikkia kokeiluun ja rakenteluun. Teoksen kokonaispinta-ala on n. 30 neliömetriä.
Vehreys ja vihreys tuovat lämpöä ja eloisuuttaa sisätiloihin. Teoksessa on elävä ja positiivinen vire. Se hyväilee aalloillaan suoraviivaista arkkitehtuuria. Suurena lehvästönä se sukeltaa katon rakenteista sisään ja ympyröi käyttäjät luoden heille pesäkolon ja turvapaikan.
Teos avautuu pikku hiljaa. Se sisältää abstrahoitua kuvaa ja viitteitä. Sieltä on löydettävissä tuttuja elementtejä kunhan vain malttaa pysähtyä, tarkkailla ja astua seikkailuun.
Mari Arvinen toivoo teoksellaan kaikille turvallisia hetkiä ja uskallusta seikkailuun, sekä mielikuvituksen lentoa ja auringon lämpöisiä säteitä männynoksien suojaavista rakosista. Teoksen nimi on runo: Kartta, väylä, matka, turva, reitti, tie, suunta. Luottamus. Pesäkolo. Hyvä olo
Mari on julkaissut tekoprosessista videon, jonka voi katsoa hänen YouTube-kanavaltaan. Linkki videoon
Tuikku Närhen teoksia esillä Rajakatu 4:n ikkunassa
Suonenjoen Taideseura ry:n ikkunanäyttelyt jatkuvat puolentoista vuoden tauon jälkeen. Heinäkuun alusta syyskuun loppuun on esillä Tuikku Närhen maalauksia ja julisteita.
Tapana on, että valikoima esillepanijan teoksia ilmestyy samalla kertaa myös taideseuran verkkosivuille ja niinpä Tuikun verkkogalleria on nähtävissä osoitteessa https://suonenjoentaideseura.fi/tuikku-narhi/
Tällä hetkellä seuran verkkogalleriassa on kokoelmia 36:lta taiteilijalta.
Ansa von Sammal Kuopion Kreatoriassa 21.7. - 6.8. 2023
Artikkeli koostuu Mirja Nuutisen taideseuran facebookissa julkaisemasta artikkelista täydennettynä Ansa von Sammaleen facebookin kuvilla.
Vaikka paikan nimi Kreatorio yrittääkin ilveilevässä päässäni kääntyä Krematorioksi, niin paikalla on erityisen sympaattinen missio luovuuden palveluksessa. Tunnustan väriä. Koen itsekin olevani luovuuden palveluksessa. Tekijänimi on luoja, pienellä ällällä.
Ansa oli avajaisissa kertomassa näyttelystään ja teoksistaan, jotka oli otsikoinut Painajaisiksi. Painajaiset, kuten hänen kuvansakin, ovat tietysti henkilökohtaisia ja juuri siksi oli hienoa, kun hän avasi kuvien taustalla lymyäviä tunteita.
Ihanaa oli myös kuulla, miten hän kerran oivalsi, että kuvilla voi ilmaista nimenomaan tunteita. Dokumenttikuvaajasta tuli taiteilija. Taidetta ja tunnetta voi ilmaista erinomaisesti myös valokuvan keinoin.
Kuten unet yleensäkin, ovat Ansan kuvat kauniita – kaikesta ahdistavastakin löytyy toivoa. Pimeistä loukoista on pääsy ulos ja valoon. Jotenkin siten koen elämän olevankin, ahdistukset, kivut ja tuskat kuuluvat asiaan, ja piikkeihin itseensä sisältyy toipumisen siemen.
”Sairas lapsi”, Arjan teos, jossa nuken koko pään ympäri on kierretty idealside, ei ollut halunnut tulla isompikokoisena kuin A4, näyttelyyn. Teoksen taakse kätkeytyi ihminen, joka on tullut koetuksi vain kääreittensä kautta, ei ihmisenä ilman diagnooseja tai määritelmiä – inhimillisenä itseisarvona, rakastettavana ihan vain olemassaolonsa vuoksi. Koska ”Sairas lapsi” ei halunnut tulla esille isossa koossa, ovat painajaiset ja niistä tehdyt taideteokset tehneet tehtävänsä. Kun pelot on käsitelty ja ymmärretty, voivat ne poistua.
Taiteilijan omakohtaiset kuvat voivat avata paranemisprosessin myös katsojassa. Kuvat ovat esteettisyytensä lisäksi arvokkaita tunnelukkojen avaajia. Kiitos Ansa!
Mirja Nuutinen
Mauri Tuure ja urheilukentän muuntamo
Yhteistyö Suonenjoen kaupungin teknisten palveluin ja Savon Voiman kanssa jatkui yhden muuntamokopin maalaamisella. Kohteena oli tällä kertaa urheilukentän parkkialueen muuntamo.
Kesäkuun hellepäivinä, aamunkähmyssä ja iltahämärissä, Mauri Tuure toteutti maalauksiaan suonenjokelaisista urheilusankareista. Jokaisella seinällä on oma kokonaisuutensa: yhdellä seinällä Sapporon sankarit, toisella jääkiekkotähti, kolmannella suuruuksia historian hämäristä ja neljännellä jalkapalloon liittyvää aineistoa (tämä viimeksi mainittu yhdessä Jope Pitkäsen kanssa).
Maalaukset toteuttiin pelkällä mustalla värillä, siten että osa jäi kopinharmaaksi. Tämä tietty tyylittely ja pelkistys on se mitä taiteilija Tuure osaa omasta mielestään parhaiten – onhan hänellä monikymmenvuotinen kokemus sarjakuvapiirtäjänä.
Teknisesti Mauri Tuure lähtee valokuvista liikkeelle (tässä tapauksessa), piirtää ensin kuvan A4-kokoisena lyijykynällä, skannaa sen tietokoneelle ja maalausohjelmassa käsittelee sen sitten tussipiirrokseksi. Sen jälkeen hän suurentaa kasvot siten, että pystyy tekemään niistä sapluunat. Sapluunoita käyttäen hän jäljentää kasvonpiirteet muuntamon seinälle ja sitten lopuksi taas valokuvia ja ruutusuurennospiirroksia käyttäen maalaa lopullisen version. Joka vaiheessa kuva muuttuu, niin että taiteilijan mielestä lopputulos on pelkistetty ja tyylitelty.
Jope Pitkänen osallistui Supan seinän tekemiseen, tässä vielä aika alkuvaihetta…
Työ sujui Maurin mielestä rattoisasti, omaan tahtiinsa. ”Työtä tämä kyllä teetättää paljon, mutta samalla tuo elämään järjestystä kun tietää mitä kohti mennään. Maalaussessioiden aikana ihmisiä kävi kyselemässä niin koko projektista, tekniikasta kuin hahmoistakin. Jopa ulkomaalaisia!
Maurin kuvaama video valmiista muuntamosta.
Eeva Mölkäsen näyttely IHMISEN KASVU(A)? 3.5.- 22.6.2023 Kellarikalleriassa
Näin Eeva kuvaa itse näyttelyään:
Näyttely ripustettiin yhdessä mieheni kanssa. Osa teoksista etsi paikkaansa ennen, kuin ne asettuivat paikoilleen. Kokonaisuudesta tuli onnistunut. Harmaa Sali toimi hyvin teemaan ja herkän tunnelman luomiseen.
Edellisestä omasta taidenäyttelystäni Kellariakalleriassa olikin jo aikaa. Teoksissa oli paljon tunnetta mukana. Taidenäyttelyn teokset syntyivät mm. akryylimaalauksista, nappeja liimaamalla ja ompelemalla, pussinsulkijoita taitellen, nukkemassasta, helmimassasta, ajopuun paloista ja huumoria unohtamatta.
Minulla oli ennen näyttelyä pussinsulkijakeräys, johon monet osallistuivat. Yksi lähetyserä tuli minulle postin kautta. Kiitokset kaikille keräykseen osallistuneille. Minulla tuli niin paljon ideoita, mitä kaikkea pussinsulkijoista olisi voinut tehdä. Aika vain loppui kesken. Tavoitteena on jatkaa teoksia pussinsulkijoista. Ideana olisi tehdä lohikäärme seinälle tai lattialle.
Tässä näyttelyssä halusin käsitellä taiteella ihmisen elämää, ihmisyyttä, ihmisen kasvua eri näkökulmista symboliikan ja fantasian kautta. Teoksissa saattoi nähdä heijastumia tämän päivän hetkistä ja maailman tilanteesta. Toiveena oli herättää katsojassa erilaisia tunteita teosten äärellä, niiden aiheilla tai nimillä. -Ehkä myös pysäyttää miettimään elämän symboliikan kauneutta ja myös sen rosoisuutta. Elämään kuuluu ihmisen kasvu(a)?
Sain jakaa merkityksellisiä keskuteluita näyttelyssä käyneiden vieraiden kanssa. Koin, että näyttelyllä oli vieraille joku merkitys. Näyttelyn nimi ja teosaiheet nimineen herättivät mielenkiinnon. Taidenäyttelyssä vieraita kävi mm. Simpelestä, Pietarsaaresta, Oulusta, Rautalammilta, Kajaanista, Pielavedeltä, Helsingistä, Vesannolta, Espoosta, Kuopiosta, Iisvedeltä ja tietenkin Suonenjoelta.
Taidenäyttelyssä oli esillä vahvasti elämän eri vaiheita, toivoa unohtamatta. Olen tiedostanut lapsesta asti elämän rajallisuuden. Koen, että oman rajallisuuden ymmärtäminen on opettanut olemaan nöyrä elämän edessä. Näkemään kaiken hyvän ympärillä, olemaan kiitollinen elämästä ja sen mahdollistamista asioista. Vaikka elämässä on ajoittain vaikeaa ja maailma voi ajoittain huonosti uskon, että toivoa on aina olemassa. Olkoon se voima, joka kuljettaa meitä kaikkia yli vaikeiden aikojen. Toivoisin toivon tuovan rauhaa, koko maailmaan. Loppuen lopuksi aika moni asia ihmisyydessä on kiinni meistä itsestä. Miten kohtaat toisen, miten puhut toisista, miten kunnioitat elämää, luontoa ja, mitä haluamme välittää toinen toisille. Sanoilla ja teoilla on merkitystä. Nyt ja tulevaisuudessa.
Näyttelyni yhteydessä järjestin erilaisia toimintoja eri-ikäisille osallistujille yhteistyössä Suonenjoen kaupungin kulttuuripalveluiden kanssa.
Kellarikalleriassa oli ohjelmaa:
- Taideilta aikuisille ma 19.6.2023
- Taidepäivä aikuisille la 10.6.2023
- Taidepaja aikuisille ti 16.5.
- Pop-up taidemyynti ke 14.6.
- Taiteilija tavattavissa ti 13.6.
- Taidepaja lapsille ti 30.5.
Kellarikalleria on mielestäni yksi Pohjois- Savon hienoimpia näyttelytiloja järjestää erilaisia taidenäyttelyitä. Näyttelyssä on myös näyttelyn virallinen valvoja. Toivoisin, että kuluttaisimme Kellarikalleriaa vieläkin enemmän ja muistaisimme arvostaa paikkaa, jonka kaupunki meille mahdollistaa. Pyörätuolilla taidenäyttelyn saleihin pääsee kirjaston kautta hissillä kirjaston aukioloaikoina.
Visuaalinen vuoropuhelu
Suonenjoen taideseuran jäsenen, Mirja Nuutisen, teoksia nähtiin Rovaniemen Villa Vinkkelissä 25.4. – 14.5. välisenä aikana. Dialogue of Views – Visuaalinen vuoropuhelu on toteutettu yhdessä Päivi Lundvall:in kanssa.
Artikkelin teksti: Mirja Nuutinen, kuvien valinta ja sijoittelu: Mauri Korhonen
Päivin kuvat ovat puhtaasti valokuvia – taidesellaisia. Menetelminä on ollut tarkoituksellinen kameran heilauttelu ICM (Intentional Camera Movement) ja päällekkäisvalotukset. Omat teokseni ovat digitaalisia kollaaseja, jotka kerrostan omista valokuvistani ja originaalista käsin tekemästäni materiaalista.
Kumpikaan meistä ei dokumentoi, vaan prosessoi päiväkirjamaisesti tunteitaan ja kokemustaan. Yhdessä olemme oppineet luottamaan prosessiin, joka vie kuva kuvalta eteenpäin.
Ensin pirstoiksi, sitten vuoropuheluksi
Ensimmäisen yhteisen vuonna 2020 pitämämme näyttelyn nimesimme ”Pirstoen pintaa syvemmälle”. Nimi piti näköjään sisällään jo teeman seuraavalle. Nomen est omen.
Aloitimme Instagram -tilin Dialogue of Views – Visuaalinen vuoropuhelu 6.6.2021. Halusimme lisätä vuosikymmeniä jatkuneeseen sanalliseen kommunikointiimme keskustelun pelkin kuvin. Aloimme päivittää säännöllisesti tiliä. Se on alkanut motivoida meitä kehittämään vuorovaikutuksellista ilmaisuamme, jonka avulla esittelemme kuviamme hiukan tavanomaista taidenäyttelyä poikkeavalla tavalla.
Ensimmäisen yhteisen vuonna 2020 pitämämme näyttelyn nimesimme ”Pirstoen pintaa syvemmälle”. Nimi piti näköjään sisällään jo teeman seuraavalle. Nomen est omen.
Aloitimme Instagram -tilin Dialogue of Views – Visuaalinen vuoropuhelu 6.6.2021. Halusimme lisätä vuosikymmeniä jatkuneeseen sanalliseen kommunikointiimme keskustelun pelkin kuvin. Aloimme päivittää säännöllisesti tiliä. Se on alkanut motivoida meitä kehittämään vuorovaikutuksellista ilmaisuamme, jonka avulla esittelemme kuviamme hiukan tavanomaista taidenäyttelyä poikkeavalla tavalla.
Kuvaamme ihmisen, erityisesti samanlaisten arvojen yhdistämän naisen, tunne-elämää. Uskon, että kuviin nousee myös jotakin tunteitten takana olevaa. Välillämme on 500 kilometriä, ja saamme usein yllättyä, miten saman aikaisesti, toistemme aikeista tietämättä, teemme hyvin samankaltaisia valintoja – väreissä, muodoissa, aiheissa. Olemme myös havainneet, miten vähän yksinäistä, erillistä, täysin ulkopuolisista vaikutteista irti olevaa oivaltamista on. Mieltemme aidat ovat paljastuneet todella mataliksi – toisinaan täysin hämärtyviksi.
Teemmekö lopulta mitään täysin itsenäisesti. Luommeko koskaan mitään täysin uutta? Vai onko elämä kollektiivinen kokemus, jonka tiedostamattomiin syvyyksiin voi heittäytyä myös tietoisesti esimerkiksi valokuvauksen tai maalaamisen avulla. Mielellämme saattaa olla pääsylippu kollektiiviseen parviälyyn – tietopankkiin, joka synnyttää kaiken luovan toiminnan tieteessä, taiteessa ja tekniikassa. Opettelemme ehkä uutta tapaa oppia tulemalla tietoisemmaksi kokonaisuudesta nimeltä ihminen. Tuossa kokonaisuudessa meitä yksilöinä erottaa vain ohuehko persoonallinen suodin, jonka kautta tekemistemme ulkoasu erottuu samankaltaisesti kuin kasvojemme piirteet.
Teemmekö lopulta mitään täysin itsenäisesti. Luommeko koskaan mitään täysin uutta? Vai onko elämä kollektiivinen kokemus, jonka tiedostamattomiin syvyyksiin voi heittäytyä myös tietoisesti esimerkiksi valokuvauksen tai maalaamisen avulla. Mielellämme saattaa olla pääsylippu kollektiiviseen parviälyyn – tietopankkiin, joka synnyttää kaiken luovan toiminnan tieteessä, taiteessa ja tekniikassa. Opettelemme ehkä uutta tapaa oppia tulemalla tietoisemmaksi kokonaisuudesta nimeltä ihminen. Tuossa kokonaisuudessa meitä yksilöinä erottaa vain ohuehko persoonallinen suodin, jonka kautta tekemistemme ulkoasu erottuu samankaltaisesti kuin kasvojemme piirteet.
Visuaalinen vuoropuhelu Villa Vinkkelissä
Visuaalinen vuoropuhelu oli keväällä 2023 esillä Villa Vinkkelissä Rovaniemellä yli seitsemänkymmenen teoksen kokoelmana. Kriitikko otsikoi juttunsa ”Vuoropuhelu taiteen tulevaisuudesta”. Tekniikkamme ja tapamme tuoda teokset esille vuoropuheluna kiinnosti häntä enemmän kuin sisältö. Ehkä hänelle miehenä eivät avautuneet naisten tuntemukset. Kriitikko toi esille myös pelkonsa tekoälyyn ja sen valtaamaan taiteeseen.
Kuitenkin jo avajaisvieraiden kanssa käytyjen keskustelujen ja taiteen tohtori Mari Mäkirannan haastattelun perusteella, minulle jäi kuitenkin erittäin myönteinen tunne siitä, että useampaa naisoletettua kuvamme puhuttelivat paljonkin. Esimerkiksi työtäni ”Nainen muuttuu beigeksi” tuntui olevan helppo ymmärtää.
Kuvamme keskustelivat vielä kaksi kuukautta Rovaniemellä Taideliike Hyvärisen ikkunanäyttelyssä ja reilun viikon Villa Vinkkelissä Konstrundan -tapahtuman ja Rovaniemi-viikon ajan. Eli monessa paikassa olemme olleet kuvinemme pulisemassa! Näyttelymme on saanut kiitettävästi huomioita. Sitä on jopa ymmärrettykin. Joillekin se ei ole avautunut lainkaan, mutta sellaiseenhan näyttelyjä pitävät ovat tottuneet. Soisin, että seuraava vuoropuhelunäyttelymme olisi vuonna 2024 jossakin päin maailmaa.
Mirjan ja Päivin instagram-vuoropuhelua pääset seuraamaan linkistä @dialogue_of_views
Jälkikirjoitus dialogitaidoista
Wikipedia määrittelee dialogitaidot kykynä ilmaista tunteita, kuuntelemisen taitona ja kannustuksen ja rohkaisun arvostelun ja tuomitsemisen tilalle tuomisen. Tätä Visuaalinen vuoropuhelu on ollut. Se on aktivoinut katsomaan pintaa syvemmälle. Parhaimmillaan se on herättänyt myös katsojassa samaistumista – jopa eheytymistä. Se on pitänyt ainakin minua ja Päiviä virkeänä, auttanut ylläpitämään meidän henkistä hyvinvointiamme. Taide on myös lääke. Yhtä paljon kuin liikunta.
Mirja Nuutinen
Katja Viklan kollaasitaidetta Kellarikalleriassa
Noin parikymmentä Katja Viklan tekemää kollaasiteosta oli esillä huhtikuun ajan kellarikalleriassa. Vanhin vuodelta 2007, osa sieltä ja täältä elämän varrelta ja osa viime aikoina syntyneitä.
Suurikokoinen, oranssiin vivahtava ” Valon pisaroita”- teos on antanut nimensä näyttelykokonaisuudelle. Omien teosten lisäksi tilassa on myös yhteisöllistä ulottuvuutta esimerkiksi teoksessa ”Minun kotini”, johon Katja on koonnut osia ihmisten vuosien varrella kollaasipajoissa tekemistä töistä.
Innoituksen tekniikkaan Katja on saanut aikoinaan Anna WildRosen kurssilta ja sitten itsekin järjestänyt vastaavanlaista kurssistusta varsinkin lapsille ja nuorille.
Työt syntyvät ilman sen kummempaa etukäteissuunnittelua, väri on korkeintaan päätetty. Sitten teos vaan syntyy ja tekeminen vie mukanaan, ajan kulkua ei edes huomaa. Musiikin kuuntelu auttaa toisinaan myös tekemisfiiliksen sisään pääsemiseen.
Kollaasitaiteessa materiaaliksi käy mikä vain tilpehööri. Se kiinnitetään teokseen liisterin avulla. Niinpä mitään ei kannata ikinä heittää pois: tavaraa voi käyttää kollaasin tekemiseen.
