Matilainen Anne

Olen dadaistinen diletantti. Olen kuvataideharrastelija. Oikeasti olen äidinkielen ja kirjallisuuden lehtori, mutta kuvat ja sanat ovat minulle yhtä tärkeitä. Olen aina pitänyt piirtämisestä ja maalaamisesta, mutta aktiivisemmin aloin maalata vuonna 2019. Silloin pidin Kellarikalleriassa ensimmäisen näyttelyni Pilkunviilaajan piirustuksia eli löytötavaraa lukuhaluttomille. Sen jälkeen olen pitänyt näyttelyt Rimojen välistä, Välimerkillistä,  Maalauksia, mustetta ja mosaiikkia, Pinnan alla, Lentoon (yhteisnäyttely Lintharjun koulun 9b-luokan oppilaiden kanssa) ja Runnoja (yhteisnäyttely Jaana Pajarisen kanssa Outokummun vanhassa kaivoksessa).

Yhtä matkaa kuvataide- ja kollaasinäyttelyiden kanssa olen kirjoittanut omakustanteina tekstikokoelmia, joiden taittamisessa  Anja Jääskeläinen on ollut korvaamaton apu. Kirjoitelmani ovat sisältäneet sekä runoja että novelleja. Yksi teos on satukirja. Tähän astiset tekstini ovat Runnoja, Hävinneen naisen syksy, Punkperhoset (sisältää myös kuvarunoja), Pinnan alla, Outoja otuksia (tekijän kuvittama) ja Reikiä.

Koska olen kuvien tekemisen alueella aloittelija, kokeilen mielelläni eri tyylejä ja tekniikoita. Aloitin kollaasitöillä, joiden innoittaja oli kerkonkoskelainen taiteilija Anna Wildrose. Hänen työpajoissaan luovuuteni lähti lentoon. Liekö lapsuuden paperinukkeharrastuksen syytä, että mieluiten piirrän naishahmoja ja -kasvoja. Ne ovat samalla naiseuden ja naisen monien roolien tutkimista. Toisinaan työni sisältävät yhteiskunnallisia kannanottoja, mutta ainakin huumoria ja ironaa.

Minua kiehtovat monimerkityksellisyys, merkillisyys, myytit, sadut ja värit. Yhdistelen mielelläni eri elementtejä ja materiaaleja toisiinsa. Schillerin sanoin ”Taide on leikkiä. Taiteilija on kuin leikkivä lapsi.” Enkä minä osaa tämän paremmin siteerata.